• Helsingin Kamariorkesteri

Lemin musiikkijuhlat 2020: Beethoven 250

Updated: Aug 27

Konsertti Lemin kirkossa 30.08.2020 ja 01.08.2020. James Salomon Kahane, kapellimestari. Osta liput täältä.



Lemin musiikkijuhlat juhlistavat 250 vuotta Beethovenin syntymästä


Vuonna 1985 perustettu Lemin musiikkiyhdistys ry on järjestänyt Lemin musiikkijuhlia edistämään klassista musiikkikulttuuria Lemin ja Etelä-Karjalan alueella. Beethovenin syntymästä tulee kuluneeksi 250 vuotta, jonka johdosta Helsingin Kamariorkesteri saapuu festivaalille konsertoimaan kahteen otteeseen Lemin kirkkoon juhlavuoden kunniaksi. Ohjelmisto keskittyy tietysti Beethovenin musiikkiin, mutta myös häneen vaikuttaneiden kollegoidensa, Mozartin ja Haydnin, musiikkia kuullaan. Beethovenin ura ja menestys, jolle Haydn ja Mozart loivat alustan kehittämällä sinfonista genreä omalta osaltaan, on itsessään yksi länsimaisen klassisen musiikin kehityksen kulminaatiopisteistä. Näillä kolmella säveltäjällä on myös suorempiakin vuorovaikutuksia välillään; Haydn oli Beethovenin opettaja, ja sattui Haydn mentoroimaan myös Mozartiakin joskin suppeammassa mittakaavassa kuin Beethovenia. Näin ollen Beethovenin ja Mozartin musiikilliset maailmat ovat osittain lähtöisin samalta oppi-isältä, jonka työkaluja käyttämällä oppilaat takovat kukin oman yksilöllisen sävelkielensä. Tällä ohjelmistollaan Helsingin Kamariorkesteri pyrkii osoittamaan edellä mainittuja Beethovenia muovanneita vuorovaikutussuhteita säveltäjäneron musiikin esittämisen ohella - olipa kyse sitten ”Eroica”-sinfonian teemasta tai ylipäänsä Haydnin ja Beethovenin opettaja-oppilassuhteesta.


30.07.2020 Ohjelma

  • Wolfgang Amadeus Mozart

  • Joseph Haydn

  • Ludwig van Beethoven


01.08.2020 Ohjelma

  • Ludwig van Beethoven: Messu C-duurissa


Ludwig van Beethoven: Messu C-duurissa

Joka vuosi 8. syyskuuta, teki prinssi Nikolaus Esterházy II tilauksen uudesta messusta vaimonsa nimipäivän kunniaksi, joka oli määrä esittää prinssin residenssissä Eisenstadtissa, Itävallassa. Vuonna 1807 tilaus osui Wienissä tuolloin erittäin hyvin tunnetun Beethovenin kohdalle, jonka maine oli kiirinyt myös pitkin Eurooppaakin. Siltikin kyseinen tilaus ahdisti Beethovenia, sillä vuosien 1796 ja 1802 välillä hänen opettajansa Franz Joseph Haydn oli säveltänyt samaiselle prinssille peräti kuusi messua, eikä Beethoven ollut ollenkaan riemuissaan siitä tiedosta, että hänen teostaan verrattaisiin mestarinsa sävellyksiin. Joka tapauksessa hän vietti osan kesästään Badenissa työstäen uutta messua, saaden sen valmiiksi Heiligenstadtissa samaan aikaan kun työskenteli jo viidennen ja kuudennen sinfoniansa kimpussa. C-duurimessu kantaesitettiin säveltäjän johtamana 13. syyskuuta 1807, ja vaikka Beethoven itse olikin teokseensa ilmeisen tyytyväinen, prinssi Esterházy ei ollut, kuvaten messua ”kestämättömän naurettavaksi ja inhoa herättäväksi”. Beethoven ei tästä kuitenkaan ollut moksiskaan ja messu saikin positiivisen vastaanoton vuonna 1812 toisen prinssin, Karl Lichnowskyn luona lähellä Troppauta (messun osia oli toki esitetty Beethovenin legendaarisessa sävellyskonsertissa Theater an der Wienissä 22. joulukuuta 1808). Tämänkin teoksen Beethoven ajatteli vähän ennen sen julkaisua omistavansa Napoleonille, mutta vaihtoi omistuskirjoituksen viime hetkellä prinssi Kinskyn hyväksi, mahdollisesti tarkoittaen eleensä piikiksi tökerön prinssi Esterházyn lihaan. Beethovenin pyrkimys käsitellä messua tavalla ”kuten ei tavanomaisesti ole tapana” on selvää heti Kyriestä lähtien, joka alkaa pelkillä kuoron bassoäänillä vailla säestystä. Sanctus-osan pelkästään patarummuilla säestetyt kuorostemmat lienevät olleen yhtä järkyttäviä aikalaisyleisölle. Kuten Haydnkin omissa messuissaan, jakoi Beethoven messun päätaitteita pienempiin paloihin, joka helpotti etenkin sävellajillisen ja tempollisen kehittelyn sovittamista sinfoniseen muottiin. Beethoven yksinkertaistaa myös koraalisatsillisen ajattelun unisono- tai oktaavilauluksi erityisen väkevissä tekstin kohdissa, kuten ”Quoniam tu solus sanctus” (Sinä yksin olet Pyhä), ”Deum vero, Deo vero” (tosi Jumala tosi Jumalasta) ja ”sub Pontio Pilato” (Pontius Pilateksen edessä). Kuten viidennessäkin sinfoniassa, C-duurin ja c-mollin välinen kontrasti on merkittävä ominaisuus. Näihin sävellajien yhteyteen asetetut tekstit kyllästävät tonaliikan kontrastin tietyin merkityksin: c-molli ilmaisee ahdistusta, C-duuri helpotusta. Kyseinen seikka on ilmeisintä Agnus Deissä, ”Miserere nobiksen” (Armahda meitä) c-molliympäristö väistyy C-duurissa ilmestyvän ”Dona nobis pacemin” (Anna meille rauha) tieltä.

36 views
  • Grey Twitter Icon
  • Grey Instagram Icon
  • Grey Facebook Icon

© 2018 HELSINKI CHAMBER ORCHESTRA