Ranska ja "Belle Époque" aikakausi

Ranskassa 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku kuvastivat kauan jatkunutta rauhan aikaa, toistuvien, kaoottisten sotien jälkeen, Ranskan kolmannen tasavallan aikaan. Rajaton optimismi, innovaatiot, luovuus, mutta myös imperialismi, johtivat ainutkertaiseen taiteelliseen kasvuun yhteiskunnassa. Tätä aikakautta on jälkikäteen muisteltu "Belle Époquena", eli "Kauniina aikana". Ranska oli globaalin kehityksen kulttuurinen keskus. Tasavallan koulutukselliset, tieteelliset ja lääketieteelliset instituutiot olivat Euroopan kirkkainta kärkeä, ja Pariisi poreili taiteilijoiden hehkuvana keskiönä. "Kauniin ajan" länsimainen taidemusiikki heijastelee syvästi ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen ajan hengen euforiaa eurooppalaisissa valtioissa. Alati kasvava kamarimusiikin kysyntä porvariston ja uusrikkaiden keskuudessa yltäkylläisti musiikkielämää syösten kekseliäisyyden ja optimistiset arvot huippuunsa. Kasvanut uteliaisuus eksoottisia kulttuureita kohtaan - kulminoituessaan maailmannäyttelyssä hyvine ja huonoine seurauksineen - vaikutti vahvasti säveltäjien musiikilliseen mielikuvitukseen.