"Olen aina uskonut, enkä varmasti ole ainoa, että musiikki on parhaimmillaan kamarimusiikkia... unelmani onkin tehdä Helsingin kamariorkesterista paikka nuorille oppia säilyttämään [tämä soitto tapa] orkesterin sisällä."
Artistisesta ja tulkinnallisesta rohkeudestaan ylistetty 21 vuotias Aku Sorensen on San Franciscon lahden ympäristössä kasvanut amerikansuomalainen viulisti, joka asuu nykyään Suomessa. Aktiivisena orkesterimuusikkona Aku on soittanut useissa nuoriso- ja opiskelijaorkestereissa ja myös johtanut niitä. Hän on myös erittäin kysytty sijainen suomen orkestereissa, joista mainittakoon esimerkkinä Lapin kamariorkesteri, jonka riveissä Aku tällä hetkellä soittaa. Orkesterikentän ulkopuolella Aku työskentelee aktiivisesti kapellimestarina, NYKY-ensemblen tuottajana sekä muusikkona useissa kamarimusiikkia ryhmissä.
Aku on Helsingin Kamariorkesterin perustajajäsen ja toimii, intohimonsa kamarimusiikkia ja orkesterissa soittamista kohtaan ohjaamana, yhtyeen konserttimestarina.
Kuinka päädyit mukaan Helsingin kamariorkesteriin ja millaisia toiveita sinulla on orkesterilta?
Oikeastaan orkesterin synty oli täydellinen sattuma. Olimme ohimennen keskustelleet Jamesin kanssa, kuinka hauskaa olisikaan perustaa oma kamariorkesteri, mutta tuolloin olimme liian kiireisiä eikä idea saanut tuulta alleen, kunnes huhtikuussa 2018 istuin RSO:n kamarimusiikkikonsertissa ja tajusin, kuinka paljon kaipasinkaan kamariorkesterissa soittamista. Samaan aikaan James oli saanut Aleksi Malmbergiltä (Helsingin kaupunginorkesteri) neuvoa orkesterin aloittamiseen ja keskustellut Martin Malmgrenin kanssa orkesterin perustamisesta (Martinista tulikin orkesterimme kolmas perustajajäsen). Järjestimme sitten kokouksen toukokuussa 2018 ja loppu on historiaa.
Minulle Helsingin kamariorkesteri on mahdollisuuksien meri. Ensinnä, ja tärkeimpänä, se on laboratorio, jossa uusi orkesterisoittajien sukupolvi voi tehdä kokeilujaan. Olen aina uskonut, enkä varmasti ole ainoa, että musiikki on parhaimmillaan kamarimusiikkia. Yhteys muihin soittajiin ja energia jonka se tuottaa ei ole verrattavissa. Yhdessä nämä vievät musiikintekemisen uskomattoman korkealle tasolle. Valitettavasti tämä yhteys on helppo kadottaa orkesterissa ja siksi unelmani onkin tehdä Helsingin kamariorkesterista paikka nuorille oppia säilyttämään tapa reagoida ja soittaa kamarimusiikkia orkesterin sisällä. Lisäksi on tärkeää, että nuorilla on paikka kokeilla uusia tapoja tehdä musiikkia, ilman vakiintuneiden käytänteiden vaikutusta.
Orkesterisoiton lisäksi olet aktiivinen kamarimuusikko, kapellimestari, opettaja sekä tuottaja. Näin monen langan pitäminen käsissään on varmasti vaikeaa, mutta tuntuuko, että asiat tukevat toisiaan?
Uskon syvästi ideaaliin tietoisesta muusikosta. Filosofisesti ymmärrän sen tarkoittavan, että muusikon täytyisi tuntea mahdollisimman paljon esitystä tukevaa tiedettä, oli se sitten historian, käytännön filosofian, analyyttisen musiikin teorian tai jonkin muun tuntemista. Tähän malliin jokaisen muusikon olisi hyvä sujauttaa taskuun mahdollisimman monta näkökulmaa musiikkiin. Työ kamarimuusikkona ja johtajana auttaa minua ymmärtämään syvemmin orkesterisoiton kaikkia puolia. Työ opettajana ja tuottajana auttaa minua näkemään asiat myös ulkopuolelta, ymmärtäen minkä työmäärän konsertin järjestäminen sekä yleisötyö tarvitsevat. Vaikka tämä kaikki tekeekin minusta kiireisen, uskon että saan niistä arvokasta kokemusta.
"Orkesterissa on halu tehdä ja kokeilla uusia asioita ja yhteys sekä yhteistyö ovat selkeitä."
Vaikka Helsingin kamariorkesteri onkin vielä lasten kengissä, onko orkesterissa jotain, joka tekee siitä ainutlaatuisen ja erilaisen muista orkestereista, joissa olet työskennellyt?
Helsingin kamariorkesteri on kuin katalyytti nuorelle energialle - se on mielestäni ainutlaatuista. Olemme tavanneet vain kerran, promootiopäivänä, ja silti salissa oli sähköinen tunnelma. Orkesterissa on halu tehdä ja kokeilla uusia asioita ja yhteys sekä yhteistyö ovat selkeitä. Vaikka olen kokenut tämän aikaisemminkin, on se aina ollut vain poikkeus. Uskon ja toivon orkesterin jatkavan perusarvojansa kunnioittaen ja tästä poikkeuksesta tulevan orkesterin normi.
Miltä konserttien ja ohjelmien suunnittelu on vaikuttanut?
Ensimmäisen kauden konserttiohjelmien suunnittelu on ollut ilahduttavaa. Oikeastaan tiimimme on vain tavannut lounaalla ja kysynyt: mitä me haluamme soittaa? Olemme suunnitelleet viisi uskomatonta ohjelmaa, jotka sisällyttävät suosikki teoksemme teemoihin, jotka ovat jännittäviä niin yleisölle, kuin orkesterillekin.
Onko jotain, mitä erityisesti odotat?
Rehellisesti sanottuna ensimmäiset harjoitukset. Promootiopäivä oli mukava ja energia oli fantastista, mutta en malta odottaa, että pääsemme oikeasti aloittamaan. Avauskonserttimme ohjelma on fantastinen ja filosofia, jossa jokainen saa vuoronsa puhua ja keskusteluun kannustetaan, tekee varmasti harjoituksista mielekkäitä. Vaikka olen tehnyt paljon tuotantotöitä, ei puolen vuoden suunnittelu vie enää pidemmälle. Mikään ei voita soittamista, uusien asioiden oppimista ja lopulta musiikin jakamista yleisön kanssa.