top of page
  • Helsingin Kamariorkesteri

Helsingin Kamariorkesteri, Länsi-Helsingin musiikkiopisto ja Itä-Helsingin musiikkiopisto

Updated: Jan 24

Konsertti Temppeliaukion kirkossa 16.02.2023. James S. Kahane, kapellimestari |

Julia Jurkiewicz, oboe. Osta liput täältä.



Helsingin Kamariorkesteri yhdistää voimansa Länsi-Helsingin Musiikkiopiston ja Itä-Helsingin musiikkiopiston kanssa englantilaisia ja amerikkalaisia mestariteoksia esittelevän suurisuuntaisen ohjelman merkeissä, jossa solistina toimii oboisti Julia Jurkiewicz. Konserttiin on valittu huolella joukko kamarimusiikkiteoksia, joille suuri kokoonpano on eduksi: konsertin ohjelmaan kuuluvat Vaughan Willamsin Fantasia Thomas Tallisin teemasta (teos on tunnettu siitä, että orkesterin on jakaannuttava kolmeksi eri yhtyeeksi, jotka sijaitsevat salin eri puolilla, myös yleisön takana), saman säveltäjän oboekonsertto ja päätösnumerona Aaron Coplandin Appalakkien kevät.


Konsertti, johon osallistuvat Helsingin Kamariorkesteri ja mainittujen musiikkiopistojen 38 oppilasta sekä heidän opettajansa, pyrkii tarjoamaan nuorille muusikoille tilaisuuden soittaa ammattimaisen orkesterin kanssa ja oppia sen soittajien kokemuksesta. Läheinen yhteistyö ammattimuusikkojen ja opettajien kanssa antaa oppilaille mahdollisuuden uppoutua musiikkialan tavanomaiseen työprosessiin, minkä huipentumana on Temppeliaukion kirkossa 16.2.2022 pidettävä konsertti, jossa orkesterinjohtajana toimii Helsingin Kamariorkesterin pääkapellimestari James Kahane. Ennen perinteistä harjoittelujaksoa oppilaat saavat intensiivistä valmennusta omalta opetustiimiltään ja orkesterin pääsoittajilta.



Ohjelma

  • Jean Sibelius: Impromptu

  • Ralph Vaughan Williams: Fantasia on a Theme by Thomas Tallis

  • Ralph Vaughan Williams: Oboekonsertto

  • Väliaika (10')

  • Aaron Copland: Appalachian Spring


 

Jean Sibelius: Impromptu

Impromptu jousiorkesterille kuuluu Sibeliuksen varhaisimpiin teoksiin, ja se on muokattu alun perin pianolle tehdystä musiikista. Vuonna 1893 Sibelius sai valmiiksi kuuden pianoimpromptun kokoelman op. 5, jonka kahdesta viimeisestä kappaleesta hän muokkasi jousiorkesteriteoksen mitä ilmeisimmin vielä saman vuoden aikana. Kaksi kyseistä pianoimpromptua puolestaan liittyvät temaattisesti v. 1888 melodraamaan Svartsjukans nätter (Musta-sukkaisuuden öitä). Jousiorkesteri-impromptun karummin ja pelkistetymmin soivat äärijaksot perustuvat opuksen 5 viidenteen impromptuun, keveästi keinahteleva mutta silti myös surumielisyyden ja nostalgian sävyjä herkästi koskettava keskijakso kuudenteen.


Ralph Vaughan Williams: Fantasia on a Theme by Thomas Tallis (Fantasia Thomas Tallisin teemasta)

Ralph Vaughan Williamsin Fantasia Thomas Tallisin teemasta on klassisen musiikin ohjelmiston merkkiteos ja osoitus säveltäjän ainutlaatuisesta taiteellisesta näkemyksestä. Teos, jonka Vaughan Williams sävelsi vuonna 1910 ja jota hän muokkasi vuonna 1913, perustuu 1500-luvun englantilaissäveltäjä Thomas Tallisin teemaan ja koostuu sarjasta muunnelmia, jotka tutkivat teeman melodisia ja harmonisia mahdollisuuksia.


Koska Vaughan Williams ja hänen aikalaissäveltäjänsä tiesivät, että Englannin maine musiikkimaana oli hiipunut mestari Henri Purcellin kuoltua vuonna 1695, he pyrkivät palauttamaan kansallisen äänen kääntymällä vielä vanhemman musiikin pariin; yksi esimerkki tästä on juuri Vaughan Williamsin Fantasia, jonka rakenteeseen ja tyyliin on sisällytetty renessanssi- ja barokkimusiikin aineksia. Samalla teos on kuitenkin oman aikansa tuote ja Vaughan Williamsin tapa käyttää koko orkesteria ja sen rikasta ja dynaamista äänimaailmaa on tunnusomaista hänen modernistiselle tavalleen lähestyä sävellystyötä.


Yksi Fantasian huomattavimmista piirteistä on dissonanssien ja resoluutioiden käyttö. Vaughan Williams vuorottelee usein Thomas Tallisin alkuperäisen kuorokappaleen, Arkkipiispa Parkerin psalttarin kolmannen sävelmän (”Why fum’th in sight”) konsonanttisten sointujen ja omien dissonanttisten muunnelmiensa välillä, mikä luo jännityksen ja vapautumisen tunteen lisäksi kaksoisharmonisen kielen, joka kuulostaa sekä salaperäiseltä että tunteellisesti voimakkaalta. Tämä tekniikka on erityisen selvästi kuultavissa viimeisissä muunnelmissa, jossa dissonanttiset soinnut toimivat porttina uusiin, odottamattomiin harmonioihin päättyäkseen lopulta rauhalliseen ja mietiskelevään koodaan.

Thomas Tallisin sävellyksen alkuperäinen teksti on myrskyinen ja tulinen: kiinnostavaa kyllä, ainoastaan sen aggressiivinen puoli puuttuu kokonaan Vaughan Williamsin Fantasiasta.


Fantasia Thomas Tallisin teemasta on huomionarvoinen myös laajamuotoisen rakenteensa ansiosta, mikä antaa Vaughan Williamsille mahdollisuuden luoda liikkeen ja kehityksen tuntua teoksen mittaan. Teema esitellään teoksen alussa ja jokainen muunnelma laajentaa ja muuttaa sitä jollakin tavalla: joko rytmisesti tai harmonisesti, tai sitten molemmilla tavoilla.


Fantasian rakennetta vahvistaa edelleen sen ainutlaatuinen tapa käyttää jousiorkesteria, jolle se on sävelletty. Vaughan Williams jakaa orkesterin kolmeksi eri jousikokoonpanoksi, jotka ovat erikokoisia: kahdeksi kamariorkesteriksi ja yhdeksi jousikvartetiksi. Hän käyttää näitä ryhmiä – jotka on tarkoitettu sijoitettaviksi eri paikkoihin kirkossa, tämän teoksen ihanteellisessa esityspaikassa – luodakseen laajan sointi- ja väriskaalan, joka käyttää koko konserttitilaa soittimena. Eri jousisoitinten sooloja käytetään korostamaan tiettyjä kohtia ja antamaan koko teokselle intiimimmän ja persoonallisemman tunnelman.


Teknisten ja muodollisten ominaisuuksiensa lisäksi Fantasia Thomas Tallisin teemasta on syvästi ilmaisuvoimainen teos, joka puhuttelee kuulijan sydäntä ja sielua. Vaughan Williamsin musiikki on täynnä ihmeen, mietiskelyn ja mysteerin tunnetta, joka on sekä yleismaallista että ajatonta.


Tutustu koko partituuriin täällä: Fantasia on a Theme by Thomas Tallis (Fantasia Thomas Tallisin teemasta)



Ralph Vaughan-Williams: Oboekonsertto

Ralph Vaughan Williamsin oboekonsertto on mestarillinen ja pysyvän aseman saavuttanut teos, jossa kuuluu sekä säveltäjän oma ainutlaatuinen tyyli että hänen syvällinen arvostuksensa menneisyyden musiikkia kohtaan. Vuonna 1944 sävelletty konsertto kuuluu säveltäjän myöhäistuotantoon: hän oli sen säveltäessään 72-vuotias ja se kuvastaa hänen kypsää näkemystään musiikista ja elinikäistä sitoutumistaan englantilaiseen musiikilliseen kieleen.


Konsertto on huomionarvoinen jo siitä syystä, että oboeta käytetään soolosoittimena: valinta on harvinainen ja vain kourallinen oboekonserttoja on päässyt vakituiseen ohjelmistoon. Oboen ääni on suhteellisen korkea ja läpäisevä, ja sen selvästi erottuva ja ilmeikäs sointiväri tekee sille säveltämisestä ja sen asianmukaisesta yhdistämisestä orkesterin ääneen haasteellista. Vaughan Williams hyödyntää kuitenkin konsertossa näitä piirteitä täyspainoisesti ja saa aikaan teoksen, joka on sekä virtuoosinen että tunteita puhutteleva.


Konsertto on kolmiosainen ja poikkeaa perinteisestä nopea-hidas-nopea-rakenteesta koostumalla sen sijaan yhdestä virtaavasta osasta, yhdestä nopeasta osasta ja loppuosasta, jossa vuorottelevat nopeat ja mietiskelevän hitaat sointukulut. Ensimmäinen osa, Allegro moderato, on luonteeltaan mietiskelevä ja siinä on vahva pastoraalinen pohjasävy ja eteenpäin vievä liike, joka pysyy yllä koko osan ajan. Toinen osa, Minuet and Musette, on hieman nopeampi, mutta silti yleisluonteeltaan rauhallinen ja rento. Viimeinen osa, Scherzo, on energisempi, kepeämpi ja leikkisämpi, ja se sisältää joukon virtuositeettia vaativia kohtia oboelle, jotka ovat sekä teknisesti haastavia että musiikillisesti tyydyttäviä. Hitaassa loppuosiossa kuullaan kaunis ja lyyrinen oboesoolo, jota tukee rikas ja sointuisa säestys. Konsertossa on syklisen muodon piirteitä. Jokainen osa alkaa ja päättyy samalla pentatonisella teemalla, joka kattaa oktaavin.


Koko konserton mittaan Vaughan Williams hyödyntää tehokkaasti jousiorkesteria koko sinfoniaorkesterin sijaan ja luo rikkaan ja dynaamisen äänimaiseman, joka on samanaikaisesti mukaansatempaava ja intiimi turvautumatta lainkaan puupuhaltimiin, lyömäsoittimiin tai vaskisoittimiin. Toisinaan säveltäjä vaihtelee jousiosion kaikkien soitinten sointuvärejä antaakseen teokselle lähes sinfonisen luonteen, kun taas toisinaan hän käyttää vain muutamaa soitinparia (ja siten vain rajoitettua määrää soittajia), korostaen näin äänen intiimimpää ja kamarimusiikille ominaisempaa laatua.


Ralph Vaughan Williamsin oboekonsertto on oboekirjallisuuden perusteoksia. Se on teos, jossa kuuluu säveltäjän ainutlaatuinen musiikkityyli, mestarillinen tapa säveltää oboelle ja jousille, syvä arvostus menneisyyden musiikkia kohtaan ja sitoutuminen sen käyttämiseen kansallisen musiikkikielen luomiseksi.


Tutustu koko partituuriin täällä: Oboekonsertto



Aaron Copland: Appalachian Spring (Appalakkien kevät)

Appalakkien kevät sai ensiesityksensä vuonna 1944 ja on sittemmin saanut laajaa suosiota orkesterisarjana. Sen tilasi koreografi ja tanssija Martha Graham ja rahoitti Coolidge-säätiö, ja se on sävelletty 13-henkiselle kamariorkesterille. Teoksen ensi-ilta oli 30.10. 1944 kongressin kirjastossa Washington D.C:ssä, pääroolissa tanssi Martha Graham ja lavasteista vastasi amerikkalainen kuvanveistäjä Isamu Noguchi. Copland palkittiin sävellyksestään vuoden 1945 Pulitzer-palkinnolla musiikista.


Copland ei alkujaan antanut teokselle nimeä vaan kutsui sitä vain ”Baletiksi Marthalle”. Nimi on yhtä mutkaton kuin Shakerien uskonlahkon sävelmä ”Simple Gifts”, jota sävellyksessä lainataan.

Hieman ennen ensi-iltaa Graham kuitenkin ehdotti nimeä ”Appalakkien kevät”, joka on peräisin Hart Cranen The Bridge -kokoelmaan sisältyvästä runosta ”Tanssi” (”The Dance”):


Oi appalakkien kevät! Olen saanut reunan;

jyrkän, saavuttamattoman hymyn, joka taipuu itään

ja ulottuu pohjoiseen violetissa kiilassa

Adirondackin vuoristossa!


Alkuperäinen baletti kertoo tarinan nuoresta pioneeriparista heidän hääpäivänään. He heräävät, miettivät menneisyyttään, nauttivat tarmokkaasta ja herttaisesta hääjuhlasta ja miettivät tulevaisuuttaan auringon laskiessa. Copland itse kuvaili sarjan kahdeksaa osaa seuraavasti:

  1. Erittäin hitaasti. Hahmojen esittely yksitellen, kajastavassa valossa.

  2. Nopeasti/Allegro. Yhtäkkiä yhdessä soivien jousten A-duuri-arpeggiot aloittavat toiminnan. Sekä innokas että uskonnollinen tunne on luonteenomaista tälle kohtaukselle.

  3. Kohtuullisesti/Moderato. Duo morsiamelle ja hänen valitulleen – hellyyden ja intohimon kohtaus.

  4. Varsin nopeasti. Herätysmies ja hänen laumansa. Kansanomainen tunnelma – latotanssien ja viuluniekkojen tuntua.

  5. Vielä nopeammin/Subito Allegro. Morsiamen soolotanssi – äitiyden ennakointia. Ilon, pelon ja ihmetyksen äärimmäisiä tunnetiloja.

  6. Erittäin hitaasti (kuten alussa). Siirtyminen musiikkiin, joka muistuttaa johdantoa.

  7. Rauhallisesti ja virtaavasti/Doppio Movimento. Morsiamen ja hänen maanviljelijämiehensä päivittäisiä tilanteita. Shaker-teemasta soitetaan viisi muunnelmaa. Sooloklarinetin soittama teema on otettu Edward D. Andrewsin keräämästä Shaker-sävelmien kokoelmasta ja se julkaistiin nimellä ”The Gift to Be Simple”. Lainattu ja miltei nuotintarkasti käytetty sävelmä on nimeltään ”Simple Gifts”.

  8. Kohtuullisesti. Coda/Moderato – Coda. Morsian asettuu naapurien keskuuteen. Lopuksi pariskunta jätetään ”hiljaisena ja vahvana uuteen kotiinsa”. Vaimennetut kielet soittavat vaitonaisen, rukousmaisen koraalin. Lopetus muistuttaa aloituksen musiikkia.


Yksi Appalakkien kevään silmäänpistävimmistä piirteistä on Coplandin tapa käyttää kansanmusiikin tapaisia sävelmiä ja rytmejä, jotka antavat sävellykselle sen omaleimaisen, amerikkalaisen luonteen. Musiikki on saanut vaikutteita amerikkalaisista kansanperinteistä, muun muassa shape-note-laulusta ja hengellisistä lauluista, ja se onnistuu saavuttamaan yksinkertaisuuden ja aitouden, jotka yhdistetään näihin perinteisiin. Samalla musiikki on teknisesti ja rakenteellisesti erittäin taidokasta, ja Copland käyttää monenlaisia sävellystekniikoita, kuten kontrapunktia, harmoniaa ja muotoa, minkä lopputuloksena on teos, joka on sekä monimutkainen että helppotajuinen.


 

Kapellimestari: James S. Kahane


James S. Kahane on hienostunut ja intohimoinen kapellimestari, joka on kutsuttu johtamaan monia ensiluokkaisia orkestereita, kuten Radion sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteria, Lucerne Festival Strings -yhtyettä ja Gstaad Festival Orchestraa. Hän on Helsingin kamariorkesterin perustajajäseniä ja pääasiallinen kapellimestari; tämä suomalaisorkesteri perustettiin syksyllä 2018 ja se erikoistuu kamariorkesterille sävellettyyn musiikkiin. Samana vuonna hän aloitti myös toimintansa Polyteknikkojen Orkesterin kapellimestarina.


Aiemmin, 21-vuotiaana, hänet nimitettiin Helsingin kaupunginorkesteria johtaneen Susanna Mälkin apulaiskapellimestariksi. Hänen johtamiinsa orkestereihin kuuluvat Sinfonia Lahti, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Tapiola Sinfonietta, Jyväskylä Sinfonia, St. Michael’s String Orchestra, Triangle Orchestra, Orchestre de la Francophonie, Glasperlenspiel Sinfonietta, Pori Sinfonietta, Joensuun kaupunginorkesteri, Järvi-akatemian sinfoniaorkesteri, Liettuan kansallisorkesteri ja Rehovotin sinfoniaorkesteri.


James opiskeli orkesterinjohtamista Sakari Oramon maineikkaalla kurssilla Sibelius-Akatemiassa, jonne hän pääsi 19-vuotiaana. Samalla James on saanut opastusta sellaisilta maineikkailta kapellimestareilta kuin Paavo Järvi, David Zinman, Peter Eötvös, Matthias Pintscher, Sir Roger Norrington, John Storgårds, Mikko Franck, Leif Segerstam, Johannes Schlaefli, Nicolas Pasquet, Yoav Talmi, Colin Metters, Adrian McDonnell ja Jorma Panula.


Viime kausilla James valittiin yli 360 hakijasta osallistumaan Bernard Haitinkin mestarikursseille Lucernen musiikkifestivaalilla, minkä lisäksi hän osallistui kunnianarvoiselle Tanglewood Music Festivalille ja vuoden 2017 Deutsche Dirigentenpreis -kilpailuun, jossa hän oli yksi kahdestatoista hakijasta, jotka pääsivät johtamaan WDR Sinfonieorchesteria ja Gürzenich Orchesteria Kölnissä. Aiemmin hän oli ollut nuorin Menuhin-festivaalille Gstaadissa päässyt hakija; sinne hänet valitsi Neeme Järvi johtamaan yhtä festivaalin virallisista konserteista.


Vuodesta 2016 lähtien James on myös toiminut orkesterinjohtajana Far(away) Ensemblessa, modulaarisessa ja monialaisessa yhtyeessä, jonka kanssa hän on levyttänyt Jacopo Alibonin musiikkia lyhytelokuviin Du Temps Perdu ja Le Temps Prend Feu; niistä jälkimmäinen valittiin elokuvafestivaaleille Sarajevossa ja Cefalùssa Film Festival, Helsingin kitarafestivaalille sekä Cannesin 72. elokuvafestivaalille.


Suomen YLE omisti yhden Sibelius-Akatemian lupaavia kapellimestareita esittelevän sarjan jaksonsa hänelle vuonna 2018. Dokumenttielokuva esitettiin suomalaisissa elokuvateattereissa keväällä 2020.


Oboe: Julia Jurkiewicz


Julia Jurkiewicz on puolalainen oboisti, joka on kotoisin Toruńin kaupungista. Hän alkoi saada opetusta musiikissa varhain ja aloitti muodolliset oboensoiton opinnot 13-vuotiaana. Hän valmistui musiikin maisteriksi Agata Piotrowska-Bartoszekin oboe-luokalta Łódźin musiikkiakatemiasta vuonna 2022. Julialla on ollut tilaisuus kehittää taitojaan jatko-opinnoissaan eri maissa: Anni Haapaniemen ja Emmanuel Lavillen johdolla Helsingin Sibelius-Akatemiassa sekä François Leleux’n, Arkadiusz Krupan ja Nick Deutschin johdolla. Lisäksi hän on voittanut monia kilpailuja, kuten Kings Peakin kansainvälisen musiikkikilpailun ja nuorille muusikoille tarkoitetun Liettuan ”Kaunas Sonorum” -kilpailun. Viime vuosina hän on esiintynyt aktiivisesti useiden orkesterien kanssa Puolassa, kuten Płockin sinfoniaorkesterin, Filharmonia Bałtyckan ja Primuz-kamariorkesterin kanssa.


98 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page