top of page
  • Helsingin Kamariorkesteri

Duruflé: Requiem

Updated: 4 days ago

Ilmaiskonsertti Helsingin Tuomiokirkossa 30. maaliskuuta 2023. Helsingin Kamariorkesteri | Kamarikuoro Viva vox | James S. Kahane, kapellimestari. Varaa ilmaiset lippusi täältä!



Ranskan instituutti Suomessa ja Helsingin kamariorkesteri yhteistyössä Romanian, Belgian, Sveistin ja Kanadan suurlähetystön kanssa kutsuvat sinut Frankofonian juhlakonserttiin!

Konsertin erikoisvieraana on Romania, joka juhlii tänä vuonna ranskankielisten eli frankofonisten maiden yhteistyöjärjestön liittymisen 30 vuotisjuhlaa.


Frankofonia-konsertti on jokavuotinen tapahtuma, joka on järjestetty aina Helsingin Kamariorkesterin perustamisvuodesta lähtien. Se on osa ”frankofonian kuukautta”, joka on tärkeä tapahtuma ranskankielisille maille ympäri maailmaa. Helsingin Kamariorkesteri järjestää silloin yhteistyössä Suomen Ranska-instituutin ja Ranskan suurlähetystön kanssa konsertin, joka keskittyy ranskalaiseen ja/tai suomalaiseen musiikkiin sekä kyseisenä vuonna ”erikoisvieraaksi” valittuun maahan. Tänä vuonna konsertissa tehdään kunniaa Romanialle esittämällä Béla Bartókin Romanialaisia kansantansseja. Tapahtuman huipentaa Duruflén Requiemin esitys Viva Vox -kuoron kanssa. Täysin ilmainen konsertti järjestetään Helsingin Tuomiokirkossa 30.3.2022, ja orkesterinjohtajana toimii James Kahane.


Ohjelma

  • Béla Bartók: Romanialaisia kansantansseja

  • Väliaika (10')

  • Maurice Duruflé: Requiem

 

Béla Bartók: Romanialaisia kansantansseja

1800-luvun loppupuolella merkittävät säveltäjät kuten Brahms ja Liszt käyttivät unkarilaistyylistä musiikkia laajalti teoksissaan. Liszt, joka syntyi Unkarissa mutta vietti suuren osan elämästään synnyinmaansa ulkopuolella, liitti sävellyksiinsä usein unkarilaisia painotuksia, joita kutsuttiin myös ”mustalaistyylisiksi”. Lisztin merkittävimpiä tämäntyyppisiä töitä ovat yhdeksäntoista unkarilaista rapsodiaa, jotka olivat lopulta niin suosittuja (etenkin toinen rapsodia), että ne levisivät ympäri maailmaa erilaisina sovituksina, päätyen lopulta jopa sellaisiin piirroselokuviin kuin Convict Concerto, jossa teoksen esittää Nakke Nakuttaja, ja Rhapsody Rabbit, jossa sen esittää Väiski Vemmelsääri. Rapsodiat ovat säilyttäneet suosionsa tähän päivään saakka. Brahmsin Unkarilaiset tanssit taas ovat kunnianosoitus unkarilaiselle tyylille 21 tanssin muodossa. Brahms kiinnostui unkarilaisesta mustalaismusiikista kuultuaan sitä Hampurissa ja oltuaan kiertueella unkarilaisen viulistin Eduard Remenyin kanssa.


Béla Bartók ja Zoltán Kodály kiinnittivät kuitenkin huomiota siihen, että tämä ”unkarilainen tyyli” perustui pikemminkin romanttiseen käsitykseen mustalaismusiikista kuin autenttiseen unkarilaiseen kansanmusiikkiin. Monet kirjoittajat ottivat kantaa tähän ”unkarilaisen musiikin ongelmaksi” kutsuttuun kysymykseen, johon Bartókin ja Kodályn laaja-alaiset tutkimukset tarjosivat lopulta tyydyttävän vastauksen. Lynn M. Hookerin mainiossa teoksessa Redefining Hungarian Music from Liszt to Bartók heidän tutkimuksiaan kuvataan seuraavasti:


Bartók and Kodály matkustivat Unkarin kaukaisimmille seuduille, kirjasivat muistiin, tallensivat Edison-fonografille ja luokittelivat tuhansia kansansävelmiä, jotka tarjosivat sävelmiä, rytmejä, harmonioita ja ideoita heidän omiin sävellyksiinsä (esimerkiksi Bartókin oopperaan Herttua Siniparran linna) sekä aineistoa tieteellisiin tutkielmiin ja jättimäiseen, kahdestatoista niteestä koostuvaan kokoelmaan, johon heidän keräämänsä aineisto on koottu. Heidän tarkoituksenaan oli kerätä esimerkkejä aidosta unkarilaisesta musiikista, joka voisi samalla toimia perustana kansallisen musiikin uudelleenheräämiselle.


Säveltäjät kävivät myös Transylvaniassa, joka kuului silloin Unkariin mutta on kuulunut Romaniaan vuodesta 1920 lähtien ja jossa Bartók kiinnostui erityisesti eristetyimmistä ja autenttisimmista romanialaisista kansanperinteistä.


Bartók sävelsi Romanialaiset tanssit vuosina 1915–1917, ensin pianolle ja myöhemmin myös orkesterille. Tanssit ovat järjestyksessä seuraavat:

  1. Tanssi keppien kanssa: soolotanssi nuorelle miehelle, johon kuuluu katon potkimista

  2. Vyötärönauhatanssi: kehruulaulusta johdettu kappale, jossa tanssijat pitävät toisiaan vyötäröltä kiinni ja joka siirtyy suoraan tanssiin 3

  3. Yhdellä paikalla: tanssi, jossa tanssijat tömistävät maata paikallaan.

  4. Puupuhallintanssi: tanssi antiikin aikaisessa miksolyydisessä sävellajissa (joka on eräänlainen asteikko) ja arabialaisissa sointuväreissä

  5. Romanialainen polkka: tanssi lapsille, jossa rytmi muuttuu ja joka siirtyy suoraan viimeiseen tanssiin

  6. Nopea tanssi: parit seuraavat nopeita ja pieniä askelia seurustelutanssissa.


Tutustu koko partituuriin täällä: Romanialaisia kansantansseja (alkuperäinen versio pianolle)



Maurice Duruflé: Requiem

Mestarinsa Paul Dukasin tavoin Duruflé oli äärimmäisen itsekriittinen ja vietti paljon aikaa korjaillen sävellyksiään kunnes koki niiden olevan riittävän täydellisiä; hänen teosluettelossaan onkin vain 14 julkaistua opusnumeroa. Duruflé sai varhaisen musiikkikoulutuksensa Rouenin katedraalissa, jossa toimi kuuluisa gregoriaanisen laulun koulu. Liturgisesta laulusta oli tullut ranskalaisten erikoisala 1800-luvulla, ja niiden parissa työskenteleviin tutkijoihin kuului ryhmä benediktiinejä Solesmesin luostarissa Ranskassa. He kehittivät teorian liturgisen laulun rytmistä enimmäkseen samanarvoisten nuottien vapaana kulkuna kahden ja kolmen nuotin ryhmissä.


Solesmesin liturgisen laulun entisöinnin ja esityksen koulukunta saavutti laajan hyväksynnän katolisen kirkon piirissä ja jopa joissakin protestanttisissa seurakunnissa. Tutustuttuaan perusteellisesti tähän perinteeseen Duruflé siirtyi Pariisiin ja opiskeli konservatoriossa, jossa hän kohtasi Faurén, Debussyn ja Ravelin perinteen. Säveltäessään Requieminsa vuonna 1947 Duruflé otti varhaisimpien moniäänisten Requiemien säveltäjien tavoin raaka-aineekseen gregoriaanisen messun kuolleille. Hän mainitsi itse aikomuksekseen ”sovittaa gregoriaaninen rytmi mahdollisimman hyvin modernin metriikan vaatimusten kanssa”. Hän ei siis käyttänyt sellaisinaan alkuperäisiä sävelmiä epäsäännöllisine kahden ja kolmen nuotin vaihteluineen; hän korjasi rytmejä hienovaraisesti, jotta niistä syntyisi laajempia rytmillisiä kuvioita, mutta antoi silti rytmin vaihtua usein, jotta spontaanisuuden tuntu ei häviäisi. Samalla hän puki toisinaan arkaaisilta kuulostavat sävelmät varhaisen modernin koulukunnan teknisesti taidokkaisiin harmonioihin. Vaikka Duruflé tuli erilaisesta liturgisesta perinteestä kuin Fauré, hän käytti Requiemissaan samanlaisia tekstejä kuin edeltäjänsä omassaan.


Sävellys noudattaa aitoa tendresse-tyyliä: siitä on jätetty pois suurin osa hyytävästä Dies Iraesta ja anteeksiantoa korostetaan lisäämällä erillinen Pie Jesu ja toistamalla jatkuvasti lausetta ”Requiem aeternam dona eis Domine”. Duruflé julkaisi Requiemin kolmena eri versiona: pelkästään uruille sovitettuna, täydelle orkesterille sekä uruille ja jousikvartetoille, joita täydentävät harppu, trumpetit ja patarummut ad libitum.


Barry Creasy

Puheenjohtaja

Collegium Musicum of London


 

Kuoro: Viva vox

Viva vox –kuoro perustettiin vuonna 1992 Timo Nuoranteen aloitteesta esittämään ja rikastuttamaan hengellistä kuoromusiikkia.


Vuotta myöhemmin kuoro otti nimekseen Viva vox – elävä ääni. Toukokuussa 1995 Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Seppo Murto tuli kuoron johtoon. Viva voxista tuli Tuomiokirkkoseurakunnan kamarikuoro.


Kesällä 2019 Murron jäädessä eläkkeelle kanttorin virasta aloitti Viva voxin taiteellisena johtajana Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Inka Kinnunen.


Kuoro avustaa tuomiokirkkoseurakunnan jumalanpalveluksissa muutaman kerran keväisin ja syksyisin. Vuorollaan se laulaa myös valtakunnallisissa juhlissa, kuten itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksissa ja valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksissa.

Kuorossa on 35 - 40 laulajaa.


Viime vuosina Viva vox on konsertoinut useasti yhdessä Elja Puukon johtaman Espoonlahden kamarikuoro Navichoruksen kanssa.


Kuorojen yhteistyö laajeni Berliiniin, kun joukkoon liittyivät KMD Günter Brickin johtama Berliner Kantorei –kuoro sekä Berliner Sibelius Orchester.


Kolmen kuoron voimin on esitetty suuria kuoroteoksia sekä Suomessa että Berliinissä.

Johannes Brahmsin Ein Deutsches Requiem esitettiin Berliinin Konzerthaus’issa keväällä 2012 ja sen jälkeen Espoonlahden kirkossa ja Tuomiokirkossa.

Yhteistyö jatkui kesällä 2013 Mozartin Requiemin esityksellä Lohjan tenoripäivien päätöskonsertissa ja lokakuussa 2014 Edward Elgarin oratoriolla The Dream of Gerontius Berliinin Gethsemane Kirchessä.


Uusin suuri yhteistyöproduktio oli Benjamin Brittenin War Requiem Berliner Domissa, Espoonlahdessa ja Helsingissä marraskuussa 2017.


Yhteistyö saksalaismuusikoiden kanssa jatkuu edelleen.



Sopraano: Inka Kinnunen


Inka Kinnunen on sopraano, kuoronjohtaja ja urkuri, joka on toiminut vokaalipainotteisessa kanttorin virassa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa vuodesta 2014. Hän on toiminut kamarikuoro Viva voxin taiteellisena johtajana vuodesta 2019, syksyä 2022 lukuun ottamatta. Hän on opiskellut kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiassa sekä laulua ja kamarimusiikkia Strasbourgin konservatoriossa. Hän on lisäksi opiskellut kuoronjohtoa Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksessa Timo Nuoranteen johdolla sekä orkesterinjohtoa Sasha Mäkilän kansainvälisillä mestarikursseilla. Laulunopintojaan hän on jatkanut yksityisesti suorittaen laulun A-tutkinnon keväällä 2021.

Kinnunen on esiintynyt solistina lukuisissa kirkkomusiikkiteoksissa, mm. Bachin Matteus-passio ja Jouluoratorio, Händelin Messias, Mozartin, Faurén ja Duruflén Requiemit sekä Mendelssohnin Elias-oratorio, sekä esiintynyt monien barokkikokoonpanojen solistina.


Baritoni: Luke Scott


Luke Terence Scott on skotlantilainen baritoni, joka on hiljattain valmistunut oopperan maisteriksi Sibelius-Akatemiasta Hannu Niemelän johdolla. Aiemmin Scott on valmistunut kouluista Guildhall School of Music and Drama sekä Royal Northern College of Music.


Scott on esiintynyt useissa oopperarooleissa, joihin kuuluvat muun muassa Borys Slykovtichin maailmandebyytti Uljas Pulkkiksen oopperassa All the Truths We Cannot See, joka esitettiin sekä Helsingissä että Los Angelesissa, David oopperassa L'amico Fritz, Sid Albert Herringissä, Guglielmo Così fan tuttessa, Ben The Telephonessa ja City Marshall Henry Street Scenessä. Kesällä 2023 hänellä on edessään debyytti Savonlinnan Oopperajuhlilla oopperassa Romeo ja Julia.


Kilpailumenestystä Scott on kerännyt finalistina Palais Garnier, Havets Röst ja Elizabeth Harwood Prize -kilpailuissa sekä semifinalistina Vinceròn maailmanlaulukilpailussa, Hjördis Schymberg Awardseissa ja Helsinki Lied -kilpailussa. Lisäksi hän on esiintynyt useiden orkestereiden kanssa, esimerkkeinä Savonlinnan oopperajuhlaorkesteri*, Helsingin Kamariorkesteri*, Sinfonia Lahti, Buxton International Festival Orchestra ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri sekä Royal Northern College of Music Opera Orchestra.

Tähänastisen uransa aikana hänellä on ollut ilo työskennellä kapellimestareiden kanssa, kuten Markus Lehtinen, AdrianKelly, Stephen Barlow, Nickolas Kok, Chloé Dufresne ja Pierre-Michel Durand. Lisäksi mestarikursseilla häntä ovat ohjanneet muun muassa Patrick Fournillier, Jorma Hynninen, Soile Isokoski, Juha Uusitalo, Kevin Murphy, Kamal Khan, Sir MarkElder, Sir John Tomlinson ja Roderick Williams OBE.


Scott on kiitollinen, että Suomen Kansallisoopperan säätiö, Taike, Martin Wegelius -säätiö, Selim Eskelinin säätiö, Oopperan Kummit RY, Scottish International Education Trust, Caird Trust ja Leverhulme Trust sekä Hope Scott Trust ovat tukeneet hänen opintojaan ja uraansa avokätisesti.


Kapellimestari: James S. Kahane


James S. Kahane on hienostunut ja intohimoinen kapellimestari, joka on kutsuttu johtamaan monia ensiluokkaisia orkestereita, kuten Radion sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteria, Lucerne Festival Strings -yhtyettä ja Gstaad Festival Orchestraa. Hän on Helsingin kamariorkesterin perustajajäseniä ja pääasiallinen kapellimestari; tämä suomalaisorkesteri perustettiin syksyllä 2018 ja se erikoistuu kamariorkesterille sävellettyyn musiikkiin. Samana vuonna hän aloitti myös toimintansa Polyteknikkojen Orkesterin kapellimestarina.


Aiemmin, 21-vuotiaana, hänet nimitettiin Helsingin kaupunginorkesteria johtaneen Susanna Mälkin apulaiskapellimestariksi. Hänen johtamiinsa orkestereihin kuuluvat Sinfonia Lahti, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Tapiola Sinfonietta, Jyväskylä Sinfonia, St. Michael’s String Orchestra, Triangle Orchestra, Orchestre de la Francophonie, Glasperlenspiel Sinfonietta, Pori Sinfonietta, Joensuun kaupunginorkesteri, Järvi-akatemian sinfoniaorkesteri, Liettuan kansallisorkesteri ja Rehovotin sinfoniaorkesteri.


James opiskeli orkesterinjohtamista Sakari Oramon maineikkaalla kurssilla Sibelius-Akatemiassa, jonne hän pääsi 19-vuotiaana. Samalla James on saanut opastusta sellaisilta maineikkailta kapellimestareilta kuin Paavo Järvi, David Zinman, Peter Eötvös, Matthias Pintscher, Sir Roger Norrington, John Storgårds, Mikko Franck, Leif Segerstam, Johannes Schlaefli, Nicolas Pasquet, Yoav Talmi, Colin Metters, Adrian McDonnell ja Jorma Panula.


Viime kausilla James valittiin yli 360 hakijasta osallistumaan Bernard Haitinkin mestarikursseille Lucernen musiikkifestivaalilla, minkä lisäksi hän osallistui kunnianarvoiselle Tanglewood Music Festivalille ja vuoden 2017 Deutsche Dirigentenpreis -kilpailuun, jossa hän oli yksi kahdestatoista hakijasta, jotka pääsivät johtamaan WDR Sinfonieorchesteria ja Gürzenich Orchesteria Kölnissä. Aiemmin hän oli ollut nuorin Menuhin-festivaalille Gstaadissa päässyt hakija; sinne hänet valitsi Neeme Järvi johtamaan yhtä festivaalin virallisista konserteista.


Vuodesta 2016 lähtien James on myös toiminut orkesterinjohtajana Far(away) Ensemblessa, modulaarisessa ja monialaisessa yhtyeessä, jonka kanssa hän on levyttänyt Jacopo Alibonin musiikkia lyhytelokuviin Du Temps Perdu ja Le Temps Prend Feu; niistä jälkimmäinen valittiin elokuvafestivaaleille Sarajevossa ja Cefalùssa Film Festival, Helsingin kitarafestivaalille sekä Cannesin 72. elokuvafestivaalille.


Suomen YLE omisti yhden Sibelius-Akatemian lupaavia kapellimestareita esittelevän sarjan jaksonsa hänelle vuonna 2018. Dokumenttielokuva esitettiin suomalaisissa elokuvateattereissa keväällä 2020.James S. Kahane on hienostunut ja intohimoinen kapellimestari, joka on kutsuttu johtamaan monia ensiluokkaisia orkestereita, kuten Radion sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteria, Lucerne Festival Strings -yhtyettä ja Gstaad Festival Orchestraa. Hän on Helsingin kamariorkesterin perustajajäseniä ja pääasiallinen kapellimestari; tämä suomalaisorkesteri perustettiin syksyllä 2018 ja se erikoistuu kamariorkesterille sävellettyyn musiikkiin. Samana vuonna hän aloitti myös toimintansa Polyteknikkojen Orkesterin kapellimestarina.


Aiemmin, 21-vuotiaana, hänet nimitettiin Helsingin kaupunginorkesteria johtaneen Susanna Mälkin apulaiskapellimestariksi. Hänen johtamiinsa orkestereihin kuuluvat Sinfonia Lahti, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Tapiola Sinfonietta, Jyväskylä Sinfonia, St. Michael’s String Orchestra, Triangle Orchestra, Orchestre de la Francophonie, Glasperlenspiel Sinfonietta, Pori Sinfonietta, Joensuun kaupunginorkesteri, Järvi-akatemian sinfoniaorkesteri, Liettuan kansallisorkesteri ja Rehovotin sinfoniaorkesteri.


James opiskeli orkesterinjohtamista Sakari Oramon maineikkaalla kurssilla Sibelius-Akatemiassa, jonne hän pääsi 19-vuotiaana. Samalla James on saanut opastusta sellaisilta maineikkailta kapellimestareilta kuin Paavo Järvi, David Zinman, Peter Eötvös, Matthias Pintscher, Sir Roger Norrington, John Storgårds, Mikko Franck, Leif Segerstam, Johannes Schlaefli, Nicolas Pasquet, Yoav Talmi, Colin Metters, Adrian McDonnell ja Jorma Panula.


Viime kausilla James valittiin yli 360 hakijasta osallistumaan Bernard Haitinkin mestarikursseille Lucernen musiikkifestivaalilla, minkä lisäksi hän osallistui kunnianarvoiselle Tanglewood Music Festivalille ja vuoden 2017 Deutsche Dirigentenpreis -kilpailuun, jossa hän oli yksi kahdestatoista hakijasta, jotka pääsivät johtamaan WDR Sinfonieorchesteria ja Gürzenich Orchesteria Kölnissä. Aiemmin hän oli ollut nuorin Menuhin-festivaalille Gstaadissa päässyt hakija; sinne hänet valitsi Neeme Järvi johtamaan yhtä festivaalin virallisista konserteista.


Vuodesta 2016 lähtien James on myös toiminut orkesterinjohtajana Far(away) Ensemblessa, modulaarisessa ja monialaisessa yhtyeessä, jonka kanssa hän on levyttänyt Jacopo Alibonin musiikkia lyhytelokuviin Du Temps Perdu ja Le Temps Prend Feu; niistä jälkimmäinen valittiin elokuvafestivaaleille Sarajevossa ja Cefalùssa Film Festival, Helsingin kitarafestivaalille sekä Cannesin 72. elokuvafestivaalille.


Suomen YLE omisti yhden Sibelius-Akatemian lupaavia kapellimestareita esittelevän sarjan jaksonsa hänelle vuonna 2018. Dokumenttielokuva esitettiin suomalaisissa elokuvateattereissa keväällä 2020.


17 views0 comments
bottom of page